Perjantai, kolmastoista päivä. Maaliskuun ilta oli laskeutunut Helsingin Saunalautalle, joka keikkui Kalkkihiekantorin laivalaiturin varjossa. Sää oli alkukeväisen kirkas ja petollinen: aurinko oli hetkeä aiemmin paistanut kirkkaalta taivaalta, mutta nyt meri oli muuttunut hyiseksi ja tuuli kuiski muinaisia loitsuja, jotka vain harvat ymmärsivät.


Meitä oli yhdeksän vastaiskulaista, jotka olivat kokoontuneet tämän talvisen kelluvan temppelin äärelle. Saunalautan isäntä tuli meitä vastaan laiturille ja hänen sanansa kertoivat meille lautan käytännön salat. Hän näytti meille tien saunalautalle esitellen lautan pääsaunan ja pukuhuoneen, sallien meidän myös koetella kannella olevien tynnyrisaunojen lämpöä.